Satu Koskinen ehdolle Keskustan Keski-Suomen piirin puheenjohtajaksi

Sunnuntai 12.11.2017

Olen Satu Koskinen, keskustavaikuttaja Karstulasta.

Olen käytettävissänne, kun valitsette Toivakassa 18.11.2017 Keskustan Keski-Suomen piirille puheenjohtajaa.

Keskustassa eletään hallitusvastuun aikaa. Se on ollut ja tulee olemaankin poliittisen toiminnan tärkein tavoite: Olla maan hallituksessa, vaikuttamassa siihen politiikkaan ja lainsäädäntöön, jolla Suomea viedään eteenpäin. Keskustalle tämä hallituskausi on historiallinen myös siksi, että olemme rakentamassa Suomea kohti maakuntahallinnon aikaa ja samalla olemme yhdistämässä sosiaali- ja terveystoimen maakuntahallinnon alle. Kuntien tehtäväkenttä tulee muuttumaan ja painopiste kuntapolitiikassa siirtyy kunnan elinvoiman ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.

Näiden uudistusten onnistuminen edellyttää tiedonkulkua kuntalaisilta päättäjille ja päättäjiltä kuntalaisille. Keskusta menestyy vain kenttää kuuntelemalla. Minusta me emme tällä hetkellä kerro riittävän selvästi tavoitteitamme Keskustan jäsenille. Myöskään viesti poliittisista onnistumisista tai toisaalta kompromisseista ja niiden syistä eivät tavoita rivijäseniämme. Tähän työhön on myös Keskustan Keski-Suomen piirissä saatava lisää virtaa.

Olen valmis sitoutumaan puolueen toiminnan kehittämiseen koko maakunnan alueella.

Keski-Suomessa on 23 kuntaa, jossa jokaisessa toimii Keskustan kunnallisjärjestö tai pitäjänpaikallisyhdistys. Olemme ehdottomasti maakunnan suurin puolue. Suurimpana pysyminen edellyttää ahkeraa kentän kiertämistä ja vuorovaikutusta. Viestin on kuljettava molempiin suuntiin piiristä kentälle ja kentältä piiriin. Piirin tehtävä on osaltaan tukea ja auttaa kunnallisjärjestöjä toiminnassaan. Tätä työtä meidän pitää yhdessä terävöittää Keski-Suomessa.

Olen Keskustalainen. Liityin jäseneksi vuonna 1988. Puolueen toimintaan minua veti aluksi nimenomaan järjestötyö ja ihmiset. Kuntapolitiikan myötä olen kasvanut keskustalaisuuteen myös puolueen arvojen ja kuntapolitiikan kautta. Koen olevani yksi aateveljien ja sisarien joukossa ja pystyväni paitsi vaikuttamaan politikan kautta myös saavani paljon henkistä pääomaa Keskustan toiminnasta. Ihmisten tapaaminen on järjestötoiminnan suola. Olen joukkuepelaaja politiikassa, mutta uskallan myös tehdä uusia avauksia ja muutosesityksiä tarvittaessa. Puolustan kuntien asemaa ja hyvää terveydenhuoltoa. Kannatan sosiaali- ja terveystoimen integraatiota ja vastustan potilaan tai asiakkaan pompottelua luukulta toiselle. Keski-Suomen eri alueiden vahvuudet tulee tunnustaa ja hyödyntää niin, että ne tuovat alueelleen ja koko maakunnalle lisäarvoa. Kehitettävää on koko maakunnan alueella. Myös resursseja kehittämiseen tulee ohjata koko maakunnan alueelle. Keskuskaupungin vahva rooli maakunnan veturina on koko maakunnan etu.

Lisää ajatuksiani kehittämisestä ja politiikasta yleensä löydät sivuiltani www.satukoskinen.fi

Nähdään Toivakassa lauantaina 18.11.

Keskustaterveisin,

Satu Koskinen

Avainsanat: Keskustan Keski-Suomen piiri

Laajakaista kaikille ? vai ei sittenkään?

Sunnuntai 12.3.2017 - Satu Koskinen

Uudet maakunnat tulevat nojaamaan toiminnoissaan yhä enemmän siihen, että tieto liikkuu sähköisesti ja ajantasaisesti. Keski-Suomessa Sairaala Nova keskustelee maakunnan sote-keskusten kanssa sähköisesti. Kotihoidossa tieto kulkee hoitajan mukana taajamassa ja taajaman ulkopuolella. Tieto kulkee ja työ helpottuu. Myös osa palveluista on ajateltu tuotettavan sähköisesti, netin välityksellä. Sama kehitys on käynnissä oikeastaan kaikilla yhteiskuntamme toimialoilla, sekä yksityisillä että julkisilla.

Vain muutos on pysyvää, joten emme voi tietää mikä osa palveluista on netissä kymmenen vuoden kuluttua ja sen jälkeen. Digitaalisuus luo mahdollisuuksia vapauttaa käsiä siihen oikeaan asiakastyöhön, mutta se edellyttää koulutusta ja sitä, että nämä digipalvelut suunnitellaan ja toteutetaan niin, että ne ovat helppokäyttöisiä, sekä asiakkaalle että palvelun tuottajalle.

Keski-Suomi on tässä edistyksellinen maakunta, josta löytyy sekä julkisen- että yksityisen puolen osaamista asiaan liittyen. Meillä digiloikka ei jää osaamisesta kiinni.

Mutta. Huolta pitää kantaa maakuntamme tietoliikenneyhteyksistä, niin kaupungeissa kuin kunnissakin.

Esimerkkinä vaikkapa kotisairaanhoitaja, joka tekee asiakastyötä Saarijärven Koskenkylällä, Multian Väätäiskylällä tai Karstulan Vehkaperällä. Onko niillä alueilla valokuitu siinä iskussa, että tieto kulkee?

Maakuntaamme tarvitaan reunoja myöten kattava, nopea ja toimiva valokuituverkko, jotta olemme valmiita digipalvelujen yleistymiseen osana julkisia palveluja. Näissä talkoissa tulisi Suomen valtion olla vielä vahvemmin mukana. Onhan digiloikka ajateltu osaksi satavuotiaan Suomen kuntoon laittamista.

Satu Koskinen

Keskustan kunnallisvaaliehdokas Karstulasta

Avainsanat: digiloikka, valokuitu

Ei mikään kuoleva kunta

Sunnuntai 16.11.2014 klo 8:45

Automatkalla Karstula Jyväskylä Karstula ehtii paitsi nähdä paljon, niin myös käydä mielenkiintoisia keskusteluja, kun saa hyvää porukkaa auton täyteen - Mielellään mennen tullen.

Viime lauantaina käytiin rakkaan maantiekonttorini sisätiloissa erinomaisia pohdintoja siitä mitä Karstulalle kuuluu ja mihin suuntaan sitä ollaan viemässä.

Hyvää palautetta sai aktiivinen rakentaminen. Laskettiin mm. yksi melkein valmis jäähalli ja ruokakauppa sekä alullaan oleva rivitalo. Edellisen päivän Unelmien tori kilpailun tulos: Kaksi ehdotusta, joista yhdistämällä ja yhteistyöllä saataisiin hyvä kokonaisuus. Sellainen karstusten näköinen juttu. Tiimimme jää innolla odottamaan tuloksia.

Haastammeko itsemme ja toisemme tarpeeksi kehittämään kuntaa?

Mitä Karstula on vuonna 2025 ja sen jälkeen?

Istuva hallitus on asettanut pienille kunnille haasteen. Karstulan osalta se tarkoittaa 4,4 % korotuspainetta kunnallisveroihin. Rahassa meillä yksi prosentti on reilut 500 000€. Pohjana tälle rahoituskriisille ovat valtionosuusjärjestelmän uudistaminen ja samanaikaisesti tehtävät valtionosuusleikkaukset. On kuntia, joissa tämä uudistus antaa kaksinumeroisen (siis pilkun vasemmalla puolella) prosenttiluvun ja kymmenykset päälle.

Energiapuolella tavoite kotimaisen energian käytön kasvattamisesta (suom. kivihiilen tuonnin vähentäminen) on askeleen kotiinpäin turpeen verokohtelun ja energiapuun hinnoittelun kautta. Tuulivoiman vaihtoehtoa kotimaisen energian yhtenä muotona punnitaan tulevissa kuulemisissa ja lausunnoissa. Onnistuminen kotimaisen energian käytön lisäämisessä parantaa vaihtotasetta nopeammin kuin mikään muu konsti.  Kotimainen energia antaa mahdollisuuksia koko Suomen kehittyä. Haluammeko sitä, se on sitten toinen asia. Kahdesta pahasta pitäisi valita se pienempi.

Elämme lama-aikaa. Emme notkahdusta vaan syvää lamaa, jonka taittumisesta ei vielä ole kovinkaan kirkkaita merkkejä.

Kasvu syntyy yrittäjyydestä ja työstä. Ilman toista ei ole toistakaan. Tarvitsemme uusia tuotteita, innovaatioita ja tarvitsemme vientiosaamista. Uutta ei synny ilman ideaa, tuotekehitystä, markkinointia ja omintakeisuutta. Luovuus synnyttää ympärillään uutta.

Kuntien tehtävänä tulee jatkossakin olemaan ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen. On sanottu, että meille ei SoTe-uudistuksen jälkeen jää mitään tähdellistä tekemistä kuntiin. Olen eri mieltä.

Onnistumien elinkeinopolitiikassa luo työtä. Työ antaa turvaa arkeen, sekä työntekijöille että verotusjärjestelmämme kautta niille, jotka eivät voi työtä tehdä. Hyvinvointi on käsitteenä laaja, mutta se vaikuttaa kaikkeen. Hyvinvointiin panostaminen on usein panostamista johonkin sellaiseen, jota ei voi mitata, mutta jonka tiedämme olevan vastaus siihen mitä tarvitaan, jotta asiat voisivat muuttua.

Visionäärin silmät, kyky muuttaa päätökset tuloksiksi, ennakkoluulottomuus uutta kohtaan ja päätöksentekokestävyys. Niitä me tarvitsemme.

Nähdään,

Satu Koskinen

Kiusaamisen sietämätön keveys

Torstai 4.9.2014 - Satu Koskinen

Eppu- luokkalaisten ilo koulun alkamisesta lämmittää sydäntä. On hienoa kun koulu kiinnostaa ja elämä on edessä kaikkien uusien asioiden ja kavereiden kanssa. Ensimmäinen päivä jännittää ja ensimmäisen viikon jälkeen kaverit, opettajat, tilat ja kyyditykset alkavat olla hanskassa.

Näin sen pitääkin olla.

Koulukiusatulle koulun alkaminen on stressin aihe. Aamuisin vatsanpohjassa vääntää ja kotiin olisi paljon mukavampi jäädä. Mutta ehkä se kiusaaja tänään on sairaana, niin ei ne muut sitten varmaankaan jaksa kiusata. Ja tämäntyyppistä, ahdistavaa pohdintaa kiusattu pitää päivittäin, viikoittain ja pahimmillaan vuodesta toiseen. Puhumattakaan siitä, että koko koulupäivän ajan pitää varoa, ettei vaan joutuisi kenenkään hampaisiin. Olen hiljaa ja näkymätön, etten suututtaisi ketään. Sitkeimmät jaksavat. Pakollisten opintojen jälkeen saa hakea sellaiseen opinahjoon johon itse haluaa ja jossa on muitakin samanhenkisiä ihmisiä.  Ehkä siellä saa käydä koulua rauhassa. Sitä odottaessa ehkä tämän kestää.

Kaikki eivät kestä. On helpompi jäädä kotiin sairastamaan päänsärkyä, vatsakipua tai selkäsärkyä, jos koulussa odottaa tönimistä, nimittelyä ja apua hakiessa vähättelyä.

Olen reilusti yli nelikymppinen ja koulukiusaamisesta on puhuttu niin kauan kuin muistan. Olen kuullut itseäni vanhempienkin sanovan: Vai on sitä kiusaamista edelleen. Ja tämä tässä asiassa suorastaan korpeaakin. Me kaikki vastustamme koulukiusaamista. Nollatoleranssi kiusaamiselle! Asiaan on olemassa erinomaiset toimintamallit, ammattiauttajat ja verkostot jos kiusaamista kouluissa ilmenee, mutta aina vaan se tulee yhtä varmasti kuin lintujen syysmuutto: koulukiusaaminen.

Tunnistetaanko kiusaaminen?  Mikä on nimittelyä? Hoksaanko sen, että milloin tönin liian lujaa kaveria tai käytän hänestä hänen mielestään loukkaavaa nimitystä. Tajuanko satuttavani? Osaanko pyytää anteeksi ja muuttaa tapojani? Uskallanko puuttua?

Sorrummeko me vanhemmat siihen, ei meidän lapsi – puolustukseen. Tuleeko tarkistettua, miten ne asiat ja ihmissuhteet koulussa oikein menevätkään.

Saarikka ottaa käyttöön toimintatavan lapset puheeksi, jossa on tarkoitus nostaa esille ajoissa lasten kehitystä ja kasvua haittaavat tekijät eri kuntapalveluiden yhteydessä. Karstulan kunnanvaltuusto on päättänyt ottaa lapsivaikutusten arvioinnin osaksi päätöksentekoa. Jottei nämä uudet ja kaikki ne jo olemassa olevat hyvät toimintatavat kiusaamisenkin ehkäisemiseksi jää vain muodollisuuksiksi paneudutaan niihin. Tavoitellaan niillä myös lasten ja nuorten näkökulmasta parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa.

Sinun Satu Koskinen

ps

hikipinko

ihan hyvä ;)

Avainsanat: koulukiusaaminen, vanhempien vastuu

Hei mitä me ootetaan?

Torstai 31.7.2014 - Satu Koskinen

Kesän uutisanti on ollut pääsääntöisesti mollivoittoista – sotaa, siviiliuhreja ja irtisanomisia.

On todettava, että maamme uusi hallitus on kovan haasteen edessä. Molemmat edellä mainitut uutisaiheet vaikuttavat myös maamme talouteen - Sota epäsuorasti ja irtisanomiset suoraan. Sodan aiheuttamat pakotteet eivät kuulemma merkittävästi vaikuta Suomalaisiin yrityksiin. Näin varmasti onkin, ellei satu olemaan juuri siinä yrityksessä, isossa tai pienessä, johon ne pakotteet sitten vaikuttavat. Alihankkijaverkostot ovat myös vaarassa saada osumia. Nähtäväksi jää.

Tartun tällä kertaa tuohon työllisyysaiheeseen. Microsoftin irtisanomiset ja Nokian tulevat irtisanomiset vaikuttavat Ouluun ja oululaisten elämään rajusti. Yli tuhat ihmistä jää vailla työtä.

On alueelle kuin alueelle lottovoitto kun saadaan yritysporukkaan mukaan suuri kansainvälinen toimija, jonka odotetaan paitsi työllistävän niin myös tekevän Suomea ja osaamistamme tunnetuksi maailmalla. On hieno asia, että Suomi kiinnostaa isoja ulkomaisia yrityksiä.

Asian varjopuoli on se, että kun iso kaatuu tai alkaa saneeraamaan puhutaan myös isoilla numeroilla. Isoihin ongelmiin käytetään isoja konsteja. Pienen kansantalouden osalta vaikutukset näkyvät koko maassa. Yhteiskuntavastuusta ei näissä saneerauksissa ole tietoakaan.  ”Nehän ovat niitä isoja kansainvälisiä yrityksiä, jotka tekevät bisnestä siellä, missä se kannattaa. Kun yhdessä paikassa kannatus loppuu, siirrytään seuraavaan. Niin se vaan on.”

Ja näinhän se on.

Suomessa on tällä hetkellä (kesäkuun lopussa) 337 200 työtöntä työnhakijaa. Määrä on kasvanut viime vuodesta 35 500. Alle 25-vuotiaita työnhakijoita on 50 200, joka nuorisotakuusta huolimatta on 5300 nuorta enemmän kuin 2013. Ovatko hyvät kelit ja pitkät kesälomat saaneet tämän asian unohtumaan? Mielestäni tämä on väärin. Työllisyystilanteen parantamiseen – siis ei työttömyyden hoitamiseen, vaan siihen, että ihmiset saavat oikeita töitä – pitää panostaa.

Suomessa on 322 183 yritystä, jotka työllistivät vuonna 2012 1,4 miljoonaa ihmistä. Näistä työllistyneistä 37 % työskenteli suuryrityksissä (yli 250 työntekijää) ja loput mikro tai pk- yrityksissä. Viime vuosikymmenenä uusia työpaikkoja on syntynyt eniten pk-yrityksiin.

Oulun irtisanomisten jälkeen tarjolla on ammattitaitoisia insinöörejä ja ICT- osaajia. Heille töitä löytyisi vaikka heti suomalaisen terveydenhuollon atk-ohjelmien muuttamisessa tähän päivään – toimiviksi ja helpoiksi käyttää. Joka ikisen juhlapuheen viimeistään keskivaiheilla on mainittu Suomessa oleva merkittävä paitsi biotalouden osaaminen niin myös käytettävissä olevat luonnonvarat tämän asian jatkojalostamiseksi. Nämä juhlapuheet pitää toteuttaa!

Vähemmän sanoja ja enemmän tekoja odotetaan nyt Suomen hallitukselta.

Suomessa tarvitaan uusia yrityksiä tätä työttömyyttä vähentämään. Vahva veikkaus on, että suomalaisia pk- yrityksiä nämäkin tulevat olemaan. Panoksia tarvitaan siihen suuntaan!

Nähdään, Satu

Avainsanat: työllisyys, yrittäjyys

Tie teille ja meille

Torstai 3.7.2014 - Satu Koskinen

Tiedämme tarkkaan kuinka paljon meillä on pikiteitä ja kuinka paljon sorateitä.  Kunnostuksista varmasti löytyy tilastoa ja teiden kuntoa on tienpitäjän jo lainkin puitteissa seurattava.

Tie on kulutustavaraa - Kun se kerran on rakennettu, on varmaa, että sitä on vuosittain kunnostettava jollain tavalla. Talvella tehdään lumenaurausta ja suolausta, kesällä lanausta tai lakaisua, tiemerkkien uudelleen maalausta, ojien kaivamista ja pientareiden siistimistä jne.

Tienpito työllistää ympäri vuoden ja koko Suomessa.

Mini- tai SEMI - hallitusneuvottelujen seurauksena saatiin aikaan sopu, jossa työllisyys ja kasvu ovat tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa isoina otsikoina Pisara-radan rakentamista, Metroverkoston laajentamista ja Tampereen ratikkahanketta. Valtio laittaa siis tässäkin rahaa julkiseen liikenteeseen ja ratoihin. Painopiste on mielestäni liiaksi Etelä-Suomessa.

Toki ruuhkasuomen liikenneongelmat ovat tiedossa ja niihin on puututtava ja asiaa korjattava, mutta muu Suomi jää liiaksi näiden hankkeiden varjoon. Työtä ja kasvua tarvitaan koko maassa.

Viime viikolla Hongan uuden hallin vihkiäisissä kansanedustaja kysyi, että mikä tie se olisi tärkeintä laittaa kuntoon.

Suomen tieverkosto tarvitsee pitkäntähtäimen suunnitelman kunnossapidosta ja korjauksista, sekä riittävän rahoituksen toimenpiteisiin eikä huutoäänestyksellä pintaa tai rataa sinne, mistä eniten ääntä kuuluu.

 Koko tieverkostosta on pidettävä huolta.

Tieverkko on väline sille, että yhteiskunta toimii.  Säännönmukainen tieverkoston korjaaminen takaa paremmat edellytyksen sille, että Suomi ja suomalaiset pysyvät mukana kehityksessä. Toimiva tiestö luo mahdollisuuksia maakunnille ja alueille kehittyä ja olla mukana luomassa kasvua ja mahdollisuuksia olipa sitten kyse matkailusta, teollisuudesta tai kaupasta.

Teiden kunnossapidossa ja rakentamisessa löytyy työtä koko Suomesta, niin teille kuin meillekin!

Sinun,

Satu Koskinen

Avainsanat: tie

Omenankukkien aikaan

Maanantai 30.6.2014 klo 10:02 - Satu Koskinen

Valtakunnassa käytiin vaalit, jotka toteutuivat galluppien mukaan. Tulokseen ollaan tyytyväisiä yhtä tai kahta leiriä lukuun ottamatta ja elämä jatkuu taas eteenpäin. Ministerinvaihdoksia tulee, kun osa ykköstykeistä lähtee tekemään politiikkaa suuremmille areenoille. Eduskuntaan nousee uusia kasvoja ja uusia ajatuksia. Jos isänmaa kutsuu, ollaan käytettävissä, joten jonkinlaista kaksoiskierrätystäkin saattaa olla tulossa. Heti mulle kaikki tänne – kuten Lapinlahden linnut lauloivat aikanaan.  Ollaan ykkösiä ja asiat on fantsuja, kliffoja ja mukavia. Siinä sivussa odotamme edelleen täällä ruohonjuuritasolla sote-uudistuksen lakiesitystä lausunnolle. Ja homma hiertää samoista kulmakohdista kuin Saarikkaa perustettaessa aikanaan. Tapetilla ovat jälleen järjestämisvastuu ja tuottaminen. Tästä alueellamme on kokemusta, joten veikata sopii, että lakiesitys antaa odottaa itseään vielä hetken jos toisenkin. Tässä asiassa olen mielelläni väärässä.

Koulujen kesälomat ovat myös alkaneet. Karstulan kyläkuvassa vilisee pieniä ja vielä vähän pienempiä kuntalaisia (ja ulkokuntalaisia myös!) Nuoharin lumoissa. Yrityksissä on erilaisia kesätyttöjä ja – poikia opettelemassa työelämään mukaan. Ysiluokkalaisten ja lukion päättävien osalta kavereita nähdään harvemmin ja osa muuttaa pois niin että kaveriporukka muuttuu kokonaan.

Minkälaiset eväät olemme nuortemme reppuun antaneet maailmalle?

Sen repun jokainen vanhempi haluaa pakata mahdollisimman hyvin. Tärkeimmäksi nousee mielessäni kuitenkin terve maalaisjärki. Sitä kun on riittävästi matkassa pärjää hyvin. Avuksi tarvitaan myös ystävien ja sukulaisten verkosto, joka pitää yhteyttä kysyy kuulumisia ja auttaa tarvittaessa ja mielellään.

Repussa on oltava myös luottamukselle tilaa. ”Sinä pärjäät kyllä ja minä luotan sinuun.”

Ysiluokkalaisilla ei ehkä vielä ole niin selvänä mikä minusta isona tulee, mutta lukion päättävillä ja ammattiopinnoista valmistuvilla saattaa olla selkeä tahto asiasta. Kuunnellaan sitä tahtoa ja kannustetaan kurkottamaan vaikka vähän haasteellisimpiinkin ammatteihin ja työtehtäviin.

Erään kokouksen päätteeksi tässä männä viikolla keskustelimme nuorista ja tulevaisuuden ammateista. Muuan karstunen pitkänlinjan elinkeinovaikuttaja totesi, että nyt valmistuneista ylioppilaista iso osa tulee työskentelemään sellaisissa ammateissa, joiden olemassaoloa emme vielä tänään edes tiedä.

Ollaan siis visionäärejä, suomeksi edelläkävijöitä ja tartutaan niihin uusiin haasteisiin joita eteen tulee vähän ennen muita. Etulyöntiasemasta ei liene kenellekään haittaa.

Yhteiskuntamme elää jatkuvassa muutoksessa, jossa paras tapa selvitä on, ei sopeutua vaan luoda uutta.

Kaikille valmistuneille parhaat onnittelut ja menestystä kaikkiin niihin tulevaisuuden haasteisiin, joita matkanne tuo tiellenne.

Teidän,

Satu Koskinen

Avainsanat: opiskelu, nuoret

Sinun äänesi, Sinun Eurooppasi.

Maanantai 30.6.2014 - Satu Koskinen

(Julkaistu Viispiikkisessä Kyltäiten mutkasta- sarjassa)

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995. Yhteistä asianhoitoa ja työvoiman, ihmisten ja pääoman vapaata liikkuvuutta on siis kehitetty, opeteltu ja toteutettu jo kohta kaksikymmentä vuotta.

Nuo lähes kaksi vuosikymmentä ovat tuoneet poliittiseen päätöksentekoon mukaan jo uuden sukupolven. Nuoret aikuiset, joiden elämässä koko sen ajan, jonka he muistavat Suomi on kuulunut EU:hun ja raha on ollut euro. Verrattuna mielipiteisiin silloin, kun Suomi liittyi EU:hun, nuorten aikuisten asenne EU:ta kohtaan on mielestäni toisenlainen, mahdollisuuksia etsivä.

Euroopan unioniin kuuluu 28 jäsenvaltiota, sillä on oma lippu ja oma hymni.( Beethovenin 9. sinfoniasta Oodi ilolle). Euroopan Unioni on saanut Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2012. Eurooppa päivää vietetään vuosittain 9.5. EU:n talousarvio on n. 150,9 mrd. € (2013), josta Suomen maksuosuus on yli 12 miljardia euroa vuodessa kaudella 2014 – 2020. Suomi saa EU:lta erilaisina tuki- ja hankerahoina takaisin reilut 9 miljardia vuodessa, joten maksamme jäsenyydestämme enemmän kuin saamme takaisin rahoja. Siitä nimitys nettomaksaja.

 EU käyttää budjetistaan hallintoon noin 6 %, maaseudun kehittämiseen 11 %, suoriin tukiin ja markkinoihin liittyviin menoihin 31 %, koheesioon sekä kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn 45 %. EU maailmanlaajuisena toimijana vie 6 % ja kansalaisuus, vapaus ja turvallisuus 1 %.

EU on siis suuren luokan toimija ennen kaikkea työntekijöiden ja yritysten kannalta, mutta myös aluepolitiikan osalta. Se on Suomen kannalta kallis yhteisö johon meidän kannattaa muiden painavien syiden vuoksi kuulua mukaan. Asiantilan ollessa näin, on siis tärkeää, että etujamme ja niitä meidän maksamiamme euroja valvoo joukko valveutuneita suomalaisia edustajia, joilla on käsitys siitä, kuinka tämän puulaakin tulee toimia, jotta nettomaksajakin kokee kustannukset aiheellisiksi. Kriittisyys on tässä yhteisössä sallittua.

Kevään vaaleissa valitaan EU maista kaikkiaan 751 MEPPIÄ eli edustajaa Euroopan parlamenttiin.  Suomesta valitaan 13 edustajaa.

Edellisissä Europarlamenttivaaleissa Suomessa äänestysprosentti jäi noin neljäänkymmeneen.  Asianharrastajien parissa pohditaan päästäänkö tänä vuonna samaan vai tuleeko äänestysprosentti jäämään vieläkin pienemmäksi.

Eurooppa elää taloudellisesti huonoa aikaa. Alijäämät kauppataseissa ovat ongelmana muuallakin kuin Suomessa. Puhutaan, että talouden painopiste on siirtymässä enenevässä määrin itään. Samaan aikaan Krimin kriisi tuo jännitettä EU:n itärajalle, työttömyys on suurta koko Euroopan alueella.

Kuinka EU, jonka tunnuslause muuten on - Moninaisuudessaan yhtenäinen - onnistuu vahvan talouden politiikassa, unohtamatta tavallista EU kansalaista, luomaan turvallisen ja halutun Euroopan, jossa itsenäiset valtiot tekevät yhteistyötä ja kehittävät tätä aluetta eteenpäin. Kuinka toteutetaan Eurooppa, joka kehittyy reunojaan myöten ja on hyvä paikka asua, elää, yrittää ja tehdä työtä, kuten eräs pieni kunta strategiassaan toteaa.

Näissä vaaleissa valitaan osaajia isoon organisaatioon ajamaan Suomen etuja. Korostan vielä, että koko Suomen etua. Demokratiassa meillä on oikeus äänestää. Ei pidetä äänioikeuttamme itsestäänselvyytenä vaan etuoikeutena, joka antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa – ihan Euroopassa asti.

Avainsanat: Eu- vaalit 2014

ATK:lla mennään!

Lauantai 1.3.2014 - Satu Koskinen

 

Ysiluokalla oli oppiaineena ATK. Se tarkoitti ohjelmointikielen opettelemista ja koneeseen nakuttelemista, jolloin lamppu syttyi oikeassa kohdassa. Ei kiinnostanut tippaakaan, joten valitsin konekirjoituksen.

Reilu vuosi sitten olin yhden päivän mukana projektissa, jossa kuvattiin, editoitiin ja kasattiin muutaman minuutin pituinen video lukion kurssina. Kahden hengen tiimi sai aikaiseksi minusta vallan mallikelpoisen videoteoksen. Tämän kyseisen kurssin otsikko oli mediatekniikka.

Näiden kahden esimerkin välillä on aikaa 30 vuotta.

ATK on muuttunut tietotekniikaksi, jossa opitaan konkreettisesti käyttämään tietokonetta niin, että se helpottaa arkielämää ja sillä on helppo luoda jotain uutta, tehdä töitä. Se mahdollistaa yhteydenpidon kavereihin, niihin kaukaisimpiinkin. Ja kaikki tämä helposti ja ihan itse.

Tänään kyse on siis peruspalvelusta, jota tarvitsevat yksityiset ihmiset, yritykset, viranomaiset jne. Ja kuten kaikilla peruspalvelun saroilla tälläkin on omat ongelmansa.

Yhteydet eivät toimi tasaisesti. Kuva ja ääni tulevat tuutista ulos eri aikaan. Kuinka ratkaistaan tietoturva-asiat. Tai mikä pahinta asut alueella, jossa ei parempaakaan toimijaa ole tarjolla, jolloin tieto kulkee nopeudella liian hidas.

Laajakaista kaikille - hankkeessa parasta on se, että nopeat nettiyhteydet saadaan myös ei- kaupallisille alueille, joille kaupalliset toimijat eivät niitä rakenna.

Nopea vilkaisu esimerkiksi maakuntaliiton, K-S sairaanhoitopiirin, verohallinnon tai vaikkapa kuntien strategioihin, visioihin ja tavoitteisiin kertoo, että monen palvelun osalta on suunnitteilla palvelun siirtäminen verkkoon kokonaan. Tekniikan tulee tällöin olla toimintavarmaa.

Minusta Keski-Suomen liiton ja kuntien yhdessä suunnittelemassa valokuituhankkeessa luodaan mahdollisuuksia maakuntaamme tulevaisuutta varten.

Nettipalvelut eivät jatkossakaan tule korvaamaan ihmistä, ystäviä tai sosiaalista elämää, mutta ne tulevat varmasti olemaan suuremmassa roolissa kuin ikinä osaamme tänään kuvitella.

”Karstunen mainostoimisto tuottamassa englantilaisen tavaratalon mainontaa ja vaatekuvastoja Euroopan markkinoille”.  ”Kannonkosken yläasteen seiskaluokkalaiset englannintunnilla yhdessä Ranskalaisen kyläkoulun kanssa”. ”Lähiruokapiirin makumatka Italiaan la klo 14.30 koulukeskuksen keittiöllä.”

Kehityksen jarruttelun sijaan tarvitaan ajatuksia ja uusia ideoita siitä kuinka otamme parhaan hyödyn irti valokuidusta ja tiedonsiirron nopeudesta.

Juu ei.  Vai.  Mitäs jos?

Nähdään,

Satu

Avainsanat: laajakaista

Tarvitsemme työtä, kasvua ja yrittäjyyttä!

Lauantai 15.2.2014 - Satu Koskinen

Suomalaisista yrityksistä 99,8 % on pk-yrityksiä. 

Jotta taloutemme lähtisi kasvuun ja työpaikkoja tulisi lisää, olisi näissä yrityksissä saatava positiivista nostetta aikaan. Innovaatioita, uusia tuotteita ja ennen kaikkea uusia vientituotteita, jotta luotaisiin työtä, kasvua ja hyvinvointia.

Yritykset tarvitsevat lisää tuloja kassaansa kaiken tämän aikaansaamiseksi.

Alueeltamme vietiin yrityksiltä investointitukia pois 7 miljoonaa. Hankerahoituksessa sovitusta huolimatta, emme ole enää harvaanasuttua aluetta, vaan kuulumme samanlaiseen alueeseen kuin vaikkapa Oulu.

Ei oikein aukea.

Mitä haittaa olisi siitä, että kehittäisimme eri alueiden vahvuuksia niiden omista lähtökohdista, tosiasiat tunnustaen. Harvalla on lompakossaan tarvittava alkupääoma yrityksen perustamiseen puhumattakaan uusien innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon.  

Biotalous. Bioenergia. Cleantech.  ”Metsät matkailun voimavarana”, ”Suomesta Luomun luvattu maa” jne. Ne jäävät sanoiksi ja aikeiksi yrittäjyydestä kertovaan tietokirjallisuuteen tai hankeraporttiin ellei meiltä löydy asioiden ja ideoiden loppuun asti viemiseksi uskallusta, tahtoa ja rahoitusta. Tarvitaan tahtoa olla ensimmäisiä sekä uskallusta luopua liiasta säätelystä ja sen hidastavasta vaikutuksesta.

Todellisen riskin yrittäjyydessä kantavat yrittäjät itse. Kunnioitetaan sitä.

Nähdään,

Satu

 

Avainsanat: yrittäjyys

SOTE mallillaan

Perjantai 23.8.2013 - Satu Koskinen

Jos tämä uudistuksenkaipuu ei muuta ole saanut aikaan, niin me puhumme sotesta.

Emme erittele siis sosiaali- ja terveystoimea, vaan puhumme kokonaisuudesta palveluja, jotka koskettavat meitä kaikkia, jossain elämän vaiheessa.

Asian tiimoilta istuttiin alas männäviikolla Laukaassa ja nostettiin kissa pöydälle.

Mistä on kyse isäntäkunta, eikä kun kuntayhtymämallista ja miten se poikkeaa maakunta-, eikä kun vastuukuntamallista?

Kuka tilaa ja kuka tuottaa palvelut? Entä kenellä on järjestämisvastuu?  Missä palvelut tuotetaan? Meneekö rahoitus mitä kautta kohteeseen? Kuinka turvataan palvelujen saatavuus myös pienissä kunnissa? Miten määritellään lähipalvelut?

Kaksi miestä valjastettiin tiukalla aikataululla luomaan rautalankamalli meille maatiaisille, että saadaan kahden mallin välinen ero vertailuun ja keskusteluun ihan asiatietojen pohjalta.

Jäämme odottelemaan vertailua.

Katsantokantani saattaa olla (ja onkin) kapea. En ole kyseisen alan ammattilainen vaan seuraan asioita kuntapäättäjän vinkkelistä.

Saarikka muodostettiin seutukuntamme kuuden, nykyään viiden, kunnan yhteistuumin pitkän harkinnan tuloksena. Kaikki vaihtoehdot oli mietitty, osa useaan otteeseen ja yhdessä todettiin, että näinhän se on tehtävä. Sosiaalitoimella ja terveydenhuollolla on niin paljon yhteistä toimintaa, esimerkiksi vanhustenhoidon puolella, että kaikki turhat raja-aidat vain vaikeuttavat ja hidastavat mummun ja papan oikeanlaisen ja oikea-aikaisen hoidon saamista. Paljon puhutun hoidon porrastamisen kannalta myös tiedonkulku haluttiin saada toimivaksi. Nyt on porskutettu eteenpäin viitisen vuotta ja tulokset ovat hyviä. Toiminnalla päästiin haluttuun suuntaan yhteistyössä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen osalta ja palaute on ollut positiivista.

Muutos kannatti tehdä. Myös taloudellisesti Saarikka on onnistunut kustannusten hillinnässä.

Meilläpäin ollaan omaan malliimme tyytyväisiä. Aina on parannettavaa ja uusia kuntalaisten kannalta parempia ratkaisuja etsitään koko ajan. Niinhän sen pitääkin mennä.

Jos oli Saarikka syntyessään nk. yliaikainen niin toivon, että Keskoseksi ristitty Keski-Suomen oma malli tulee olemaan sellainen, joka parantaa tilannetta nykyisestä ja tarttuu niihin epäkohtiin, joita kuntalaisten saamissa palveluissa on.

Kysymys kuuluu, mitä me haluamme muuttaa?

Nähdään,

Satu

Avainsanat: sote-soppa,

Poissa silmistä, poissa mielestä

Keskiviikko 7.8.2013 klo 14:44 - Satu Koskinen

Sain mahdollisuuden tutustua turvetuotantoon muutamien muiden Keskisuomalaisten kuntapäättäjien kanssa. Keskustelu polveili lehtienpalstaväittelystä, turvetuotannon alkuaikojen toimintaan ja uusiutuvaan energiaan. Turvetuotannolla on nykyään tiukat lupaehdot, ja luvanmyöntösysteemi joka on hidas - auttamattoman ja aivan liian hidas. Ja valvontaa on viranpuolesta ja omatoimisesti.

Tuotantoalueita ja työntekijöitä katsellessa tuli vakuuttuneeksi siitä, että toiminta on vastuullista, ympäristöasiat otetaan huomioon niin tuotannossa kuin tuotannon jälkeisessä maisemoinnissa. Helteestä huolimatta, suolla työskenteli ihmisiä, jotka selvästi tykkäsivät työstään.

Keskusteltiin kivihiilestä. Kukaan ei ollut käynyt kivihiilikaivoksella. Mutta uutiset, joita oli kuultu, olivat pääsääntöisesti joko onnettomuuksia tai huonoja työolosuhteita ja mitättömiä palkkoja. Kun ongelma tuotannon ympäristövaikutuksista ja ihmisiä riistävästä tuotannosta tapahtuu merien takana, niin tekeekö se siitä hyväksyttävämpää?

Viime kesän (2012) jälkeen monien suurten kaupunkien piipuista kohosi savu, joka tuli kivihiilen polttamisesta. Kotimaisesta turpeesta tuli pulaa. Suomen valtion taloudellinen tilanne on haasteellinen, eikä meidän vaihtotasettamme varmasti paranna se, että lämpö ostetaan maan rajojen ulkopuolelta. En usko myöskään hiilijalanjäljen pienenemiseen kivihiiltä käyttämällä. Vaadimmeko me kivihiileltä samat ympäristölupaehdot kuin vaikkapa turpeelta?

Kaikki ihmisen toiminta muokkaa ympäristöä. Ympäristövaikutusten seuraamisesta ja niiden vähentämisestä on tullut osa yritystoimintaa alalla kuin alalla myös kotitalouksissa.

Millä sinä lämmität kotisi?

Nähdään,

Satu

Tervetuloa uusituille sivuilleni!

Lauantai 27.7.2013 klo 18:00 - Satu Koskinen

Olen Satu Koskinen, 45 -vuotias kuntapäättäjä Karstulasta.

Sivuiltani löydät mielipiteitäni ajankohtaisista asioista, puheita, tapahtumia ja kuvia siitä, mitä Keskustalaisen kuntapäättäjän arkeen kuuluu.

Pyrin kirjoittamaan kuulumisia vähintäänkin silloin, kun jokin asia vaatii esille nostoa ja kun sormet ja mieli tuovat ajatuksia paperille. Kuvagalleriaa ja uutisia täydennetään aina tapahtumien mukaan.

Ensi vuonna (2014) edessä ovat eurovaalit ja seuraavana vuonna (2015) eduskuntavaalit.

Molemmat ovat tärkeitä vaaleja Suomea ja suomalaisia ajatellen.

Tahdon herätellä ihmisiä osallistumaan ja keskustelemaan siitä, minkälaisen Suomen me haluamme seuraaville sukupolvillemme jättää?

Yhteiskuntamme kulmakiviä ovat koulutus, työ, yrittäjyys ja palvelut. Ne ovat myös kaikki kytköksissä toisiinsa - jos yksi kulma pettää, eivät muutkaan kulmat ole kovin vakaasti paikoillaan. Nämä kulmakivet on asetettu paikoilleen suomalaisia ihmisiä varten meitä edeltävien sukupolvien toimesta.

 Jotta tärkein asia, ihmiset, pysyvät tasapainossa täytyy kulmakivistä pitää huolta ja tarvittaessa tehdä isompaakin remonttia tasapainon säilyttämiseksi, mutta se on tehtävä ihmisten ehdoilla, ei siksi, että naapuri teki niin.

Kiitos käynnistäsi sivuillani, tutustu sisältöön ja toivottavasti tapaamme!

Nähdään!

Satu

Mahtuuko Suomi kaupunkeihin?

Torstai 28.2.2013 - Satu Koskinen

 Eläkkeellä oleva mies ei saa rakennuslupaa kaava-alueen ulkopuolelle, koska hän saattaa tarvita julkisia palveluita kotiinsa. Järjestely maksaisi yhteiskunnalle liikaa.

Kaavoituksella kauppaliikkeiden kokoa ja sijaintia rajoitetaan merkittävästi haja-asutusalueilla, mutta kaupunkialueella ei rajoituksia juurikaan ole.

Kaupunkialueiden liian tiiviin rakentamisen ja ravistelua tarvitsevan julkisen palvelurakenteen takia koko Suomen toimintatapa laitetaan kansallisen demokratian ja vaikuttavuuden paranemisen perusteella uusiksi. 

Voidaan perustellusti kysyä, onko Suomen istuvalla hallituksella käsitys siitä mitä Suomessa, siis myös siinä kaupunkialueiden ulkopuolisessa Suomessa oikein tapahtuu?

Täällä kehitetään kuntia, etsitään aktiivisesti ratkaisuja palvelujen parantamiseen, yrittäjyyden edistämiseen ja kuntalaisten hyvinvointiin. Yhtenä tärkeänä keinona tähän on kuntien välinen yhteistyö, jolla joillain alueilla on jopa vuosikymmenten mittainen historia.

Tähän kehittämiseen käytettävissä olevat rahat ovat vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi pääkaupunkiseutu saa julkiselta puolelta elinkeinojensa ja vaikkapa teiden, matkailun, koulutuksen ja kulttuurin kehittämiseen.

Tämä on keskittämispolitiikkaa, jonka läpinäkyvimpänä tarkoituksena on siirtää ihmiset, palvelut ja päätöksenteko kaupunkialueille.

Suomi tulee jatkossakin pitää asuttuna reunoja myöten. Keskittämisen sijaan tulee kehittää yhteiskuntaamme hajautetumpaan suuntaan, jossa ihmiset ovat keskiössä ja palvelut, työ, yrittäminen, koulutus ja kulttuuri ovat saatavilla asuinpaikasta riippumatta kohtuullisen matkan säteellä.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka joutuu kehittämään palvelujaan yhteiskunnan muutosten mukaan. Tuon kehittämistyön pitää alkaa heti ja sen tulee olla koko Suomen kehittämistä.

Nähdään!

Satu

Kunnallisvaaleissa päätetään kuntien itsenäisyydestä!

Maanantai 8.10.2012 - Satu Koskinen

Kunta on kuntalaisia varten. Kunnassa päätetään niistä asioista, jotka ovat lähellä meitä kaikkia. Vesi, tiet, rakentaminen, koulu, päivähoito, terveydenhoito jne.

Päättäjinä ovat tavalliset suomalaiset ihmiset, kunnanvaltuutetut. Kaikilla meillä äänioikeutetuilla on oikeus osallistua siihen vaaliin, jossa nämä päättäjät valitaan.

Käytetään sitä oikeuttamme.

Karstulan Keskusta lähtee kuntavaaleihin vaaliohjelmalla, jossa haluamme korostaa oman kunnan merkitystä. On tärkeää, että päätöksenteko meitä kuntalaisia lähellä olevista asioista on meillä itsellämme. Kuka niistä asioista paremmin tietää, kuin me itse? Yhteistyön tekeminen ympäröivien kuntien ja maakunnan muidenkin kuntien kanssa on tärkeää.

Olemme sen kannalla. Maaseudun kehittäminen tapahtuu yhdessä sopimalla, ei repimällä.

Suomalaiset ikääntyvät. Niin myös Karstuset.  Kyseessä ei ole sairaus, vaan luonnollinen seuraus siitä, että ihmisten elintaso on noussut. Terveydenhuolto on mennyt eteenpäin ja sen seurauksena elämme pidempään.

Näinhän se on ollut tarkoituskin.

Ikääntymisen myötä toimintakyky väistämättä heikkenee ja avuntarve kasvaa. Ihmiset vanhenevat yksilöllisesti. Myös hoidon tulee olla yksilöllistä, ihmisen tarpeita vastaavaa. Hoitoa ja hoivaa tulee saada myös omaan kotiin jatkossakin.

Karstulan Keskusta ajaa vanhusten oikeutta kodinomaiseen asumiseen. 

Lapsiperheet ovat yhteiskunnan voimavara. Kuntaa on kehitettävä niin, että perheiden palvelut vastaavat ajan haasteisiin. Kasvavien lastensuojelun kustannusten hillitsemiseksi perheiden kotipalvelu tulee ottaa takaisin kunnan palveluihin. Asioihin on puututtava ennemmin ajoissa kuin jälkikäteen.

Kuntapalvelut tuotetaan verovaroilla. On tärkeää, että Karstusilla on töitä. Yrittäjyyden merkitys on tässä asiassa tärkeä. Jokainen säilytetty työpaikka ja jokainen uusi työpaikka ovat lottovoittoja, joista kunnassa ollaan ylpeitä. Keskusta on myös yrittäjien puolue. Haluamme olla mukana kehittämässä Karstulan elinkeinopolitiikkaa edelleen siihen suuntaan, että yrittäjänä pysyminen ja yrittäjäksi alkaminen ovat todellisia vaihtoehtoja. Näin turvataan alueellamme työpaikat.

Karstula on maaseutukunta. Erittäin virkeä maaseutukunta, jossa kylien merkitys koko kunnan kehitykselle on erittäin suuri. Haluamme turvata koko kunnan kehittämisen laitoja myöten. Toimivat maatilat ja maaseutuyritykset kylillä takaavat kylien vireänä säilymisen. Tieverkon kunto ja toimivat laajakaistayhteydet ovat perusasioita, jotka kunnassa on pidettävä kunnossa. Teemme työtä näiden asioiden eteen.

Vallalla oleva keskittämispolitiikka on lopetettava ja panostettava kuntien palveluiden, niiden lähellä ihmistä olevien palveluiden kehittämiseen. Karstulan kehittäminen ja eteenpäin vieminen on meille Keskustassa kunnia-asia.

Kunnallisvaaleissa olemme mukana täysillä ja tosissamme. Rakkaudesta kotiseutuun.

Satu Koskinen

Keskustan Karstulan Kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Avainsanat: kuntavaalit, vanhukset, lapsiperheet, työ, yrittäjyys, lähipalvelut

Avaussanat Karstulan kunnan 145- vuotis juhlassa

Sunnuntai 30.9.2012 - Satu Koskinen

Karstulan kunta on juhlinut tämän viikon 145- vuotista olemassaoloaan siirtolaisuus- teemalla. Himmelin aulan ovat vallanneet rollupit aiheeseen liittyen. Tiistai-iltana sain olla mukana Siirtolaisuus instituutin luennolla aiheesta Amerikkaan Karstulasta ja maailmalta. Ja kyllähän meiltä paljon Amerikkaan lähdettiinkin. Lähes 4000 karstusta (vähän laskutavasta riippuen) suuntasi kohti uutta mannerta paremman elintason, tasa-arvon tai ihan vaan uuden alun toivossa. Lähtijät olivat pääosin nuoria karstusia.

 Aihe on ajankohtainen edelleenkin. Nuoret lähtevät meiltä maailmalle koulun, työn tai muuten vain uteliaisuuttaan. Osa tulee takaisin, suurempi osa jää maailmalle. Syyt 1800 - 1900 luvun taitteen maastamuuttoon ovat pitkälti samat kuin nykyäänkin.

Karstulan kuntakuvaa tulevat talven aikana värittämään suuret rakennushankkeet. Jäähalli, jonka harjakaisia halliyhtiön tiedon mukaan vietetään jo joulukuun 12 päivä, sekä Linnunlaulun rakennustyömaa, joka lähtee käyntiin lähiaikoina.

Molemmat hankkeet tuovat kuntaamme työtä sekä rakentamisvaiheessa, että valmistuttuaan ja varsinaisen toiminnan käynnistyessä. Mielestäni molemmat hankkeet ovat erinomaisia. Ja molemmat hankkeet ovat kuntamme strategiaakin tukevia. 

Toinen teema, joka tänä juhlavuonna on ajankohtainen kunnassamme, on hyvinvointi. Teema nousi esille oikeastaan jo ideamyllyn tiimoilta, kun kuntalaisaloitteista nousivat selkeästi esille erilaiset harrastamiseen ja ihan tavallisen elämän tukemiseen liittyvät toiveet. Samaan aikaan työryhmä naisia, ja taisi mukana olla muutama mieskin, uurastivat hyvinvointistrategian kimpussa.

Strategia valmistui ja se todettiin erinomaiseksi työvälineeksi, jolla alamme työstää omaan kuntaamme toimintamallia, jolla mm. ennaltaehkäistään syrjäytymistä, puututaan riittävän ajoissa perheiden jaksamiseen ja joka tarjoaa työkalun työikäisen väestön omaehtoiseen omasta kunnosta huolenpitämiseen jo ennen kuin lääkäriä tarvitaan.  Kaikenlaiset kynnykset tulevat tässä toiminnassa olemaan mahdollisimman matalia. Tämän hankkeen tavoitteena on hyvinvoiva karstunen.

Mikäpä muu asia kunnan kannalta olisi tärkeämpää?

Karstula on juhlinut tämän viikon synttäreitään erilaisten kuntalaisille avointen tapahtumien muodossa. Ihmiset ovat tulleet paikalle ja ovat olleet aidosti kiinnostuneita siitä, mitä tapahtui historiassa ja mitä tapahtuu tänään. Toivon, että kun viiden vuoden päästä juhlimme 150-vuotissynttäreitä, olemme edelleenkin paikalla samalla vahvalla kotiseutuhengellä varustettuina ja valmiina tarttumaan niihin haasteisiin, joita tulevaisuus tuo tullessaan.

Karstulassa on pärjätty vaikeinakin aikoina, siis oikeasti vaikeina sota-aikoina, miksi emme pärjäisi myös nyt. Meillä on kaikki edellytykset menestyä kuntana muiden kuntien joukossa. Pidetään siitä porukalla huolta.

Tänään palkitaan kunnan palveluksessa pitkään olleita työntekijöitä. He ovat kaikki palkintonsa ansainneet. Ilman sitä ammattitaitoisten työntekijöiden verkostoa, joka Himmelissä, ja kunnan muissa palvelupisteissä, puurtaa virka-aikaan, ja miten minusta tuntuu, että välillä sen ulkopuolellakin yhteisten asioidemme eteen, emme pärjäisi millään. On tärkeää, että kun suurten ikäluokkien jäädessä ”elakkeelle”, näin karstusittain, pidämme huolen sen hiljaisen tiedon ja taidon siirtymisestä seuraaville sukupolville ja kunnan uusille työntekijöille. Siten kunnan toiminta jatkuisi mahdollisimman sujuvasti eteenpäin.

Näillä muutamilla ajatuksilla haluan toivottaa myös omasta puolestani kaikille teille mukavaa juhlaa 145- vuotiaan Karstulan kunniaksi.

Ihan loppuun lainaan eräästä kuntajuhlasta tältä vaalikaudelta, ala-asteen oppilaiden sloganin:

”Pieni sitkeä Karstula pärjää kyllä!”

 Pidetään nuorten toive korvan takana!

Avainsanat: kotiseutu, hyvinvointi, kunta, työntekijä,

Lasten suojelu on aikuisten asia

Keskiviikko 5.9.2012 - Satu Koskinen

Tämän viikon shokkiuutinen kertoo kahdeksanvuotiaan tytön kuolemasta. Asia on puhtaasti lehtikirjoittelun varassa, mutta juttu karmii selkäpiitä.Jos olisi kuunneltu.. Jos olisi osattu toimia oikein.. Jälkeenpäin on niin helppo esittää kysymyksiä ja olettamia. Lopputulos ei muutu.

Suomessa on sijoitettuna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan (2010) 14 199 alle kahdeksantoistavuotiasta nuorta, koko tästä ikäryhmästä 1,3 %. Lastensuojelun käyttömenot ovat nousseet vuoden 2006 844 miljoonasta eurosta lähes miljardiin euroon (988m € v. 2010).

Saarikan alueen kuntien lastensuojelun kustannukset olivat vuonna 2011 n. 2,3miljoonaa euroa.

Mitä tällä rahalla tehdään ja mitkä ovat tulokset?

Tilastoista nähdään, että lasten ja nuorten sijoittaminen kodin ulkopuolelle tulee jatkossakin kasvamaan. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen ovat avaimia näiden kustannusten hillitsemiseksi.

Paljon puhuttu ja jo aiemmin hyväksi havaittu lapsiperheiden kotiapu olisi tarpeen.

Keskustelu tämän kahdeksanvuotiaan Lapsen tapauksen ympärillä varmasti jatkuu. Lastensuojelun viranomaisyhteistyön ja muiden verkostojen toimintatapoja tulee tarkastella kriittisesti, mutta rakentavasti niin, että niiden välinen yhteistyö tulee saumattomaksi ja joustavaksi ja lapsen etua ajavaksi.

On tärkeää, että lastensuojelun perimmäinen tarkoitus, suojella lasta, toteutuu. Kaikki muut asiat tässä ympärillä ovat keinoja päästä tähän tavoitteeseen.

Onko keinovalikoimamme oikea?

 

Avainsanat: lastensuojelu, kotiapu

Kuntavaaleissa määritetään Suomen suunta.

Keskiviikko 18.7.2012 - Satu Koskinen

Kuluva vuosi on ollut poikkeuksellisen vilkas uusien avauksien tekemisessä - siis poliittisten avausten tekemisessä. Mikään ei tunnu olevan nykyisellään hyvin ja suuruuden ihannointi on saanut ihan uudet mittasuhteet. Poimin tähän muutamia ihmetyksenaiheita, jotka EIVÄT vain mielestäni tunnu oikeilta, tai koko Suomea kehittäviltä keinoilta. 

Hallituksen mukaan toimiva kuntakoko on 20 000 ihmistä. Sillä taataan kunnan tarpeeksi leveät hartiat kantamaan taloudellista vastuuta, lisätään lähidemokratiaa ja turvataan lähipalvelut. Siis kaikki tämä vain rajoja siirtämällä!

Suomessa on 336 kuntaa joista 280:ssä on alle 20 000 asukasta. Elämme siis tällä hetkellä tilanteessa, jossa 56 kuntaa on Suomen hallituksen mukaan vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät turvaamaan lähidemokratian ja tuottamaan sosiaali- ja terveyspalvelut. (Tästä asukasluvun vinkkelistä). Näitä vahvoja peruskuntia eivät siis ole esimerkiksi Kauniainen tai Muurame, mikä tuntuu talouslukujen valossa melko ihmeelliseltä.

Yhtenä vahvan kunnan perusteena käytetään työpaikkaomavaraisuutta. Sen tulisi olla 80 %.

Suurin työpaikkaomavaraisuus on (Kuntaliiton tilasto v. 2008) Ahvenanmaalla 188,1 % ja Pienin Lemlandin kunnassa 27,2 %. Keski-Suomessa päästään keskimäärin yli 80 prosenttiin.

Suomi on pitkä maa, joka on melko harvaan asuttu. Välimatkat kehä kolmosen ulkopuolella ovat sitä pidempiä mitä pohjoisemmaksi mennään. Lapissa on sopeuduttu elämään tilanteessa, jossa palvelut ovat satojenkin kilometrien päässä. Me ”etelän elävät” päivittelemme pitkiä välimatkoja siellä käydessämme, mutta kun on lomilta kotiuduttu, asia unohtuu. Kolmesataa kilometriä keskussairaalaan poikkinaisen jalan kanssa saattaa tuntua pitkältä…

Voiko asioita laittaa näin nippuun? Kehittämistamalli, joka sopii kuin nakutettu pääkaupunkiseudulle, ei välttämättä toimi Vehkaperällä.

Huomioni kiinnittyi myös viimeisimpään hallituksen mielestä uudistamista tarvitsevaan paikkaan eli yritystukiin.

Jatkossa kehittämisen painopiste Suomen hallituksen mielestä on kasvuyrityksissä sekä kansainvälistyvissä yrityksissä.

Entäs ne kaikki muut yritykset, ja niissä olevat työpaikat?

Olen Mari Kiviniemen kanssa samaa mieltä hallituksen tarjoamasta kylmästä kyydistä, joka ei kohtele Suomea ja suomalaisia tasapuolisesti, vaan keskittää ihmiset ja palvelut lähelle suuria keskuksia. Sama hallitus murehtii toisaalla keskittämisen mukanaan tuomia ongelmia; asuntopula, tonttipula, syrjäytyminen.

Kuntavaaleissa syksyllä tehdään myös päätöksiä siitä, jatkammeko Suomen kehittämistä tähän edellä kuvattuun suuntaan.

Kuntavaaleissa olen käytettävissä.

Hyvää loppukesää ja tavataan toreilla!

Terveisin Satu

Avainsanat: kuntavaalit, keskittäminen, yrittäjyys

Avausanat Karstulan kotiseutujuhlassa.

Maanantai 2.7.2012 - Satu Koskinen

Arvoisat Kopekset, hyvä juhlayleisö! 

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen – onneksi! Keleistä huolimatta kesän tapahtumia on taas kovasti kunnassamme tarjolla, muistakaahan osallistua.

Kuntakentän kuohunta jatkuu. Trendinä ovat väestömäärältään ja pinta-alaltaan isot kunnat, joissa palvelut keskitetään. Samoin läänien pääkaupunkien pönkittäminen maaseudun kustannuksella tuntuu olevan keino, jolla Suomi ja peruspalvelut pelastuvat. Jään odottamaan tuloksia.

Käteeni sattui viimeisin Kantri- lehden numero, josssa Karstula oli kahden aukeaman verran esillä. Otsikko kuului: Landella on kivaa, ja kuvassa oli iso joukko 13 -24 vuotiaita nuoria kuvattuna Kirkkovuoren näkötornin juurella. Kuvasta välittyi hyvin ”yläfemmameininki” ja se, että tapahtuma oli onnistunut erinomaisesti.

 Haastattelussa nuoret ottivat kantaa mm. siihen millainen Karstula on.

Täällä on nuorille paljon tekemistä, pienen kunnan etuna pidettiin sitä, että nuoret tuntevat, tai ainakin tietävät toisensa. Koulussa on hyvä yhteishenki ja ”täällä on niin hyvä lukio, että parempaa saa hakea”.

Saivatpa kunnan päättäjätkin positiivista palautetta siitä, että kuuntelevat nuoria.

Haasteellinen vaihe on lukion tai peruskoulun jälkeen kun lähdetään opiskelemaan ja sen jälkeen etsimään töitä. Tie vie usein silloin kotikunnan ulkopuolelle. Ja työpaikan löydyttyä jäädään maailmalle.

Kuntapäättäjänä tässä on kunnan kehittämisen kannalta yksi vahva nurkka, joka vaatii perkaamista - nuorten kotouttaminen maailmalta opiskelujen jälkeen. Haaste on yhteinen, eikä se pelkästään poliittisella päätöksenteolla onnistu.

Nuoristotutkija Jaana Lähteenmäen mukaan positiivinen kuntakuva saa nuoret palaamaan. Hän toteaa myös, että aikuisten pessimismi tarttuu helposti nuoriin. Meillä aikuisilla on siis erinomaisen suuri vastuu siitä, kuinka kotikuntamme kehittyy. Epäkohtien korjaaminen, uusien ideoiden toteuttaminen ja joskus radikaalitkin ratkaisut kuuluvat meille. Samoin kuin se jämäkkä ei, silloin kun sitä tarvitaan.

Lähteenmäki toteaa, että Maaseudulla pitäisi olla sellainen henki, että siellä tehdään asioita, joista asukkaat voivat olla ylpeitä. Mielestäni siinä on hyvä ohjenuora kaikille meille pienissä kunnissa asuville ihmisille.

Ollaan ylpeitä kotikunnastamme ja sen historiasta. Pidetään lippua korkealla ja kerrotaan mitä meille kuuluu. Kehitetään ja etsitään rohkeasti uusia ratkaisuja, joilla kotiseutua viedään eteenpäin. Ja otetaan nuoret vahvasti mukaan tähän työhön.

Karstulan kunnan puolesta toivotan teille kaikille hyvää kotiseutujuhlaa!

Avainsanat: nuoret, kotiseutu

Avauspuheenvuoroni kansallisen Veteraanipäivän juhlassa 27.4.2012

Perjantai 27.4.2012 - Satu Koskinen

Arvoisat sotiemme veteraanit, Lotat,miehet ja naiset, hyvä juhlayleisö.

Kansallista sotaveteraanien päivää on juhlittu vuodesta 1987.

Tällä kertaa päivän teema on

"Jälleenrakentamisen sankarit".

Ja sitähän te - kunnioitetut sotiemme veteraanit olette. 

Suomi elää- jälleen- rakennemuutoksen aikaa. Vallalla on ajatus keskittyneestä Suomesta, jossa ihmiset siirtyvät, valtion rohkaisemana, lähelle palveluita, jotta saavutetaan kustannussäästöjä.

Samaan aikaan kaupunkiseuduilla puhutaan liian nopeasta väestökasvusta, joka vaikeuttaa rakentamista ja liikennettä.

Tarvittaisiin lisää tilaa elämiseen.

Karstula näyttäytyy tässäkin asiassa hyvässä valossa.

Meillä on tilaa elää. Asunnon täältä saa kohtuullisella hinnalla, kirkolta tai sivukyliltä. Harrastusmahdollisuudet ovat hyvät, kaikenikäisille. Löytyy kulttuuritapahtumia ja toisaalta kaunista luontoa, jossa voi nauttia puhtaasta ilmasta ja vaikkapa vain hiljaisuudesta.

Meiltä puuttuu työtä.

Tarvittaisiin uusia yrityksiä ja sitä kautta uusia työmahdollisuuksia seudullemme. Tämän päivän uudisraivaajien tulisi olla yhtä rohkeita ja ennakkoluulottomia, niin kuin tekin- Kunnioitetut veteraanimme- aikoinaan olitte.

On helppoa kehittämistä sijoittaa sinne, missä kehitystä tapahtuu joka tapauksessa. Kahden miljoonan investointiraha suurkaupunkiin hukkuu byrokratiaan ja välillisiin kustannuksiin. Kahdella miljoonalla pienellä paikkakunnalla luodaan uusia alkuja ja avauksia, jotka näkyvät varmasti paikkakunnan työllisyystilanteessa kauan. Olisi rohkeaa kääntää ajattelu tässä kohdassa toisinpäin. Julkisella rahalla tehtäviä hankkeita tulisi enenevässä määrin siirtää niille alueille, joilla työllisyys tai ikärakenne sitä vaatii. 

Olisi kunnalle kuin kunnalle lottovoitto saada alueelleen sata henkeä työllistävä konttorirakennus. Miksi nämä lottovoitot aina menevät kaupunkeihin?

Juhlapuheissa Suomi halutaan pitää asuttuna reunojaan myöten.

Niin tässäkin puheessa.

Keskittäminen ja kaupungistaminen eivät ole ratkaisu hyvinvoivaan ja tasaisesti kehittyvään Suomeen. Myös maaseudulle tulee antaa mahdollisuus kasvaa ja kehittyä.

Arvoisat Sotiemme veteraanit,

Me jälkipolvet olemme teille velkaa sen, että pidämme tästä kansallisomaisuudestamme Suomesta hyvää huolta. Periaate, että talo jätetään uudelle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se oli kun se itse otettiin vastaan, on edelleen paras oppi liiketaloudessa.

Arvoisa juhlayleisö,

näillä sanoilla haluan toivottaa Teille hyvää kansallista veteraanipäivää.

Avainsanat: alueellinen tasa-arvoisuus, yrittäjyys, työ

Vanhemmat kirjoitukset »