Avausanat Karstulan kotiseutujuhlassa.

Share |

Maanantai 2.7.2012 - Satu Koskinen


Arvoisat Kopekset, hyvä juhlayleisö! 

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen – onneksi! Keleistä huolimatta kesän tapahtumia on taas kovasti kunnassamme tarjolla, muistakaahan osallistua.

Kuntakentän kuohunta jatkuu. Trendinä ovat väestömäärältään ja pinta-alaltaan isot kunnat, joissa palvelut keskitetään. Samoin läänien pääkaupunkien pönkittäminen maaseudun kustannuksella tuntuu olevan keino, jolla Suomi ja peruspalvelut pelastuvat. Jään odottamaan tuloksia.

Käteeni sattui viimeisin Kantri- lehden numero, josssa Karstula oli kahden aukeaman verran esillä. Otsikko kuului: Landella on kivaa, ja kuvassa oli iso joukko 13 -24 vuotiaita nuoria kuvattuna Kirkkovuoren näkötornin juurella. Kuvasta välittyi hyvin ”yläfemmameininki” ja se, että tapahtuma oli onnistunut erinomaisesti.

 Haastattelussa nuoret ottivat kantaa mm. siihen millainen Karstula on.

Täällä on nuorille paljon tekemistä, pienen kunnan etuna pidettiin sitä, että nuoret tuntevat, tai ainakin tietävät toisensa. Koulussa on hyvä yhteishenki ja ”täällä on niin hyvä lukio, että parempaa saa hakea”.

Saivatpa kunnan päättäjätkin positiivista palautetta siitä, että kuuntelevat nuoria.

Haasteellinen vaihe on lukion tai peruskoulun jälkeen kun lähdetään opiskelemaan ja sen jälkeen etsimään töitä. Tie vie usein silloin kotikunnan ulkopuolelle. Ja työpaikan löydyttyä jäädään maailmalle.

Kuntapäättäjänä tässä on kunnan kehittämisen kannalta yksi vahva nurkka, joka vaatii perkaamista - nuorten kotouttaminen maailmalta opiskelujen jälkeen. Haaste on yhteinen, eikä se pelkästään poliittisella päätöksenteolla onnistu.

Nuoristotutkija Jaana Lähteenmäen mukaan positiivinen kuntakuva saa nuoret palaamaan. Hän toteaa myös, että aikuisten pessimismi tarttuu helposti nuoriin. Meillä aikuisilla on siis erinomaisen suuri vastuu siitä, kuinka kotikuntamme kehittyy. Epäkohtien korjaaminen, uusien ideoiden toteuttaminen ja joskus radikaalitkin ratkaisut kuuluvat meille. Samoin kuin se jämäkkä ei, silloin kun sitä tarvitaan.

Lähteenmäki toteaa, että Maaseudulla pitäisi olla sellainen henki, että siellä tehdään asioita, joista asukkaat voivat olla ylpeitä. Mielestäni siinä on hyvä ohjenuora kaikille meille pienissä kunnissa asuville ihmisille.

Ollaan ylpeitä kotikunnastamme ja sen historiasta. Pidetään lippua korkealla ja kerrotaan mitä meille kuuluu. Kehitetään ja etsitään rohkeasti uusia ratkaisuja, joilla kotiseutua viedään eteenpäin. Ja otetaan nuoret vahvasti mukaan tähän työhön.

Karstulan kunnan puolesta toivotan teille kaikille hyvää kotiseutujuhlaa!

Avainsanat: nuoret, kotiseutu