Mahtuuko Suomi kaupunkeihin?

Share |

Torstai 28.2.2013 - Satu Koskinen


 Eläkkeellä oleva mies ei saa rakennuslupaa kaava-alueen ulkopuolelle, koska hän saattaa tarvita julkisia palveluita kotiinsa. Järjestely maksaisi yhteiskunnalle liikaa.

Kaavoituksella kauppaliikkeiden kokoa ja sijaintia rajoitetaan merkittävästi haja-asutusalueilla, mutta kaupunkialueella ei rajoituksia juurikaan ole.

Kaupunkialueiden liian tiiviin rakentamisen ja ravistelua tarvitsevan julkisen palvelurakenteen takia koko Suomen toimintatapa laitetaan kansallisen demokratian ja vaikuttavuuden paranemisen perusteella uusiksi. 

Voidaan perustellusti kysyä, onko Suomen istuvalla hallituksella käsitys siitä mitä Suomessa, siis myös siinä kaupunkialueiden ulkopuolisessa Suomessa oikein tapahtuu?

Täällä kehitetään kuntia, etsitään aktiivisesti ratkaisuja palvelujen parantamiseen, yrittäjyyden edistämiseen ja kuntalaisten hyvinvointiin. Yhtenä tärkeänä keinona tähän on kuntien välinen yhteistyö, jolla joillain alueilla on jopa vuosikymmenten mittainen historia.

Tähän kehittämiseen käytettävissä olevat rahat ovat vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi pääkaupunkiseutu saa julkiselta puolelta elinkeinojensa ja vaikkapa teiden, matkailun, koulutuksen ja kulttuurin kehittämiseen.

Tämä on keskittämispolitiikkaa, jonka läpinäkyvimpänä tarkoituksena on siirtää ihmiset, palvelut ja päätöksenteko kaupunkialueille.

Suomi tulee jatkossakin pitää asuttuna reunoja myöten. Keskittämisen sijaan tulee kehittää yhteiskuntaamme hajautetumpaan suuntaan, jossa ihmiset ovat keskiössä ja palvelut, työ, yrittäminen, koulutus ja kulttuuri ovat saatavilla asuinpaikasta riippumatta kohtuullisen matkan säteellä.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka joutuu kehittämään palvelujaan yhteiskunnan muutosten mukaan. Tuon kehittämistyön pitää alkaa heti ja sen tulee olla koko Suomen kehittämistä.

Nähdään!

Satu