Poissa silmistä, poissa mielestä

Share |

Keskiviikko 7.8.2013 klo 14:44 - Satu Koskinen


Sain mahdollisuuden tutustua turvetuotantoon muutamien muiden Keskisuomalaisten kuntapäättäjien kanssa. Keskustelu polveili lehtienpalstaväittelystä, turvetuotannon alkuaikojen toimintaan ja uusiutuvaan energiaan. Turvetuotannolla on nykyään tiukat lupaehdot, ja luvanmyöntösysteemi joka on hidas - auttamattoman ja aivan liian hidas. Ja valvontaa on viranpuolesta ja omatoimisesti.

Tuotantoalueita ja työntekijöitä katsellessa tuli vakuuttuneeksi siitä, että toiminta on vastuullista, ympäristöasiat otetaan huomioon niin tuotannossa kuin tuotannon jälkeisessä maisemoinnissa. Helteestä huolimatta, suolla työskenteli ihmisiä, jotka selvästi tykkäsivät työstään.

Keskusteltiin kivihiilestä. Kukaan ei ollut käynyt kivihiilikaivoksella. Mutta uutiset, joita oli kuultu, olivat pääsääntöisesti joko onnettomuuksia tai huonoja työolosuhteita ja mitättömiä palkkoja. Kun ongelma tuotannon ympäristövaikutuksista ja ihmisiä riistävästä tuotannosta tapahtuu merien takana, niin tekeekö se siitä hyväksyttävämpää?

Viime kesän (2012) jälkeen monien suurten kaupunkien piipuista kohosi savu, joka tuli kivihiilen polttamisesta. Kotimaisesta turpeesta tuli pulaa. Suomen valtion taloudellinen tilanne on haasteellinen, eikä meidän vaihtotasettamme varmasti paranna se, että lämpö ostetaan maan rajojen ulkopuolelta. En usko myöskään hiilijalanjäljen pienenemiseen kivihiiltä käyttämällä. Vaadimmeko me kivihiileltä samat ympäristölupaehdot kuin vaikkapa turpeelta?

Kaikki ihmisen toiminta muokkaa ympäristöä. Ympäristövaikutusten seuraamisesta ja niiden vähentämisestä on tullut osa yritystoimintaa alalla kuin alalla myös kotitalouksissa.

Millä sinä lämmität kotisi?

Nähdään,

Satu