Kiusaamisen sietämätön keveys

Share |

Torstai 4.9.2014 - Satu Koskinen


Eppu- luokkalaisten ilo koulun alkamisesta lämmittää sydäntä. On hienoa kun koulu kiinnostaa ja elämä on edessä kaikkien uusien asioiden ja kavereiden kanssa. Ensimmäinen päivä jännittää ja ensimmäisen viikon jälkeen kaverit, opettajat, tilat ja kyyditykset alkavat olla hanskassa.

Näin sen pitääkin olla.

Koulukiusatulle koulun alkaminen on stressin aihe. Aamuisin vatsanpohjassa vääntää ja kotiin olisi paljon mukavampi jäädä. Mutta ehkä se kiusaaja tänään on sairaana, niin ei ne muut sitten varmaankaan jaksa kiusata. Ja tämäntyyppistä, ahdistavaa pohdintaa kiusattu pitää päivittäin, viikoittain ja pahimmillaan vuodesta toiseen. Puhumattakaan siitä, että koko koulupäivän ajan pitää varoa, ettei vaan joutuisi kenenkään hampaisiin. Olen hiljaa ja näkymätön, etten suututtaisi ketään. Sitkeimmät jaksavat. Pakollisten opintojen jälkeen saa hakea sellaiseen opinahjoon johon itse haluaa ja jossa on muitakin samanhenkisiä ihmisiä.  Ehkä siellä saa käydä koulua rauhassa. Sitä odottaessa ehkä tämän kestää.

Kaikki eivät kestä. On helpompi jäädä kotiin sairastamaan päänsärkyä, vatsakipua tai selkäsärkyä, jos koulussa odottaa tönimistä, nimittelyä ja apua hakiessa vähättelyä.

Olen reilusti yli nelikymppinen ja koulukiusaamisesta on puhuttu niin kauan kuin muistan. Olen kuullut itseäni vanhempienkin sanovan: Vai on sitä kiusaamista edelleen. Ja tämä tässä asiassa suorastaan korpeaakin. Me kaikki vastustamme koulukiusaamista. Nollatoleranssi kiusaamiselle! Asiaan on olemassa erinomaiset toimintamallit, ammattiauttajat ja verkostot jos kiusaamista kouluissa ilmenee, mutta aina vaan se tulee yhtä varmasti kuin lintujen syysmuutto: koulukiusaaminen.

Tunnistetaanko kiusaaminen?  Mikä on nimittelyä? Hoksaanko sen, että milloin tönin liian lujaa kaveria tai käytän hänestä hänen mielestään loukkaavaa nimitystä. Tajuanko satuttavani? Osaanko pyytää anteeksi ja muuttaa tapojani? Uskallanko puuttua?

Sorrummeko me vanhemmat siihen, ei meidän lapsi – puolustukseen. Tuleeko tarkistettua, miten ne asiat ja ihmissuhteet koulussa oikein menevätkään.

Saarikka ottaa käyttöön toimintatavan lapset puheeksi, jossa on tarkoitus nostaa esille ajoissa lasten kehitystä ja kasvua haittaavat tekijät eri kuntapalveluiden yhteydessä. Karstulan kunnanvaltuusto on päättänyt ottaa lapsivaikutusten arvioinnin osaksi päätöksentekoa. Jottei nämä uudet ja kaikki ne jo olemassa olevat hyvät toimintatavat kiusaamisenkin ehkäisemiseksi jää vain muodollisuuksiksi paneudutaan niihin. Tavoitellaan niillä myös lasten ja nuorten näkökulmasta parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa.

Sinun Satu Koskinen

ps

hikipinko

ihan hyvä ;)

Avainsanat: koulukiusaaminen, vanhempien vastuu