Omenankukkien aikaan

Maanantai 30.6.2014 klo 10:02 - Satu Koskinen

Valtakunnassa käytiin vaalit, jotka toteutuivat galluppien mukaan. Tulokseen ollaan tyytyväisiä yhtä tai kahta leiriä lukuun ottamatta ja elämä jatkuu taas eteenpäin. Ministerinvaihdoksia tulee, kun osa ykköstykeistä lähtee tekemään politiikkaa suuremmille areenoille. Eduskuntaan nousee uusia kasvoja ja uusia ajatuksia. Jos isänmaa kutsuu, ollaan käytettävissä, joten jonkinlaista kaksoiskierrätystäkin saattaa olla tulossa. Heti mulle kaikki tänne – kuten Lapinlahden linnut lauloivat aikanaan.  Ollaan ykkösiä ja asiat on fantsuja, kliffoja ja mukavia. Siinä sivussa odotamme edelleen täällä ruohonjuuritasolla sote-uudistuksen lakiesitystä lausunnolle. Ja homma hiertää samoista kulmakohdista kuin Saarikkaa perustettaessa aikanaan. Tapetilla ovat jälleen järjestämisvastuu ja tuottaminen. Tästä alueellamme on kokemusta, joten veikata sopii, että lakiesitys antaa odottaa itseään vielä hetken jos toisenkin. Tässä asiassa olen mielelläni väärässä.

Koulujen kesälomat ovat myös alkaneet. Karstulan kyläkuvassa vilisee pieniä ja vielä vähän pienempiä kuntalaisia (ja ulkokuntalaisia myös!) Nuoharin lumoissa. Yrityksissä on erilaisia kesätyttöjä ja – poikia opettelemassa työelämään mukaan. Ysiluokkalaisten ja lukion päättävien osalta kavereita nähdään harvemmin ja osa muuttaa pois niin että kaveriporukka muuttuu kokonaan.

Minkälaiset eväät olemme nuortemme reppuun antaneet maailmalle?

Sen repun jokainen vanhempi haluaa pakata mahdollisimman hyvin. Tärkeimmäksi nousee mielessäni kuitenkin terve maalaisjärki. Sitä kun on riittävästi matkassa pärjää hyvin. Avuksi tarvitaan myös ystävien ja sukulaisten verkosto, joka pitää yhteyttä kysyy kuulumisia ja auttaa tarvittaessa ja mielellään.

Repussa on oltava myös luottamukselle tilaa. ”Sinä pärjäät kyllä ja minä luotan sinuun.”

Ysiluokkalaisilla ei ehkä vielä ole niin selvänä mikä minusta isona tulee, mutta lukion päättävillä ja ammattiopinnoista valmistuvilla saattaa olla selkeä tahto asiasta. Kuunnellaan sitä tahtoa ja kannustetaan kurkottamaan vaikka vähän haasteellisimpiinkin ammatteihin ja työtehtäviin.

Erään kokouksen päätteeksi tässä männä viikolla keskustelimme nuorista ja tulevaisuuden ammateista. Muuan karstunen pitkänlinjan elinkeinovaikuttaja totesi, että nyt valmistuneista ylioppilaista iso osa tulee työskentelemään sellaisissa ammateissa, joiden olemassaoloa emme vielä tänään edes tiedä.

Ollaan siis visionäärejä, suomeksi edelläkävijöitä ja tartutaan niihin uusiin haasteisiin joita eteen tulee vähän ennen muita. Etulyöntiasemasta ei liene kenellekään haittaa.

Yhteiskuntamme elää jatkuvassa muutoksessa, jossa paras tapa selvitä on, ei sopeutua vaan luoda uutta.

Kaikille valmistuneille parhaat onnittelut ja menestystä kaikkiin niihin tulevaisuuden haasteisiin, joita matkanne tuo tiellenne.

Teidän,

Satu Koskinen

Avainsanat: opiskelu, nuoret

Avausanat Karstulan kotiseutujuhlassa.

Maanantai 2.7.2012 - Satu Koskinen

Arvoisat Kopekset, hyvä juhlayleisö! 

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen – onneksi! Keleistä huolimatta kesän tapahtumia on taas kovasti kunnassamme tarjolla, muistakaahan osallistua.

Kuntakentän kuohunta jatkuu. Trendinä ovat väestömäärältään ja pinta-alaltaan isot kunnat, joissa palvelut keskitetään. Samoin läänien pääkaupunkien pönkittäminen maaseudun kustannuksella tuntuu olevan keino, jolla Suomi ja peruspalvelut pelastuvat. Jään odottamaan tuloksia.

Käteeni sattui viimeisin Kantri- lehden numero, josssa Karstula oli kahden aukeaman verran esillä. Otsikko kuului: Landella on kivaa, ja kuvassa oli iso joukko 13 -24 vuotiaita nuoria kuvattuna Kirkkovuoren näkötornin juurella. Kuvasta välittyi hyvin ”yläfemmameininki” ja se, että tapahtuma oli onnistunut erinomaisesti.

 Haastattelussa nuoret ottivat kantaa mm. siihen millainen Karstula on.

Täällä on nuorille paljon tekemistä, pienen kunnan etuna pidettiin sitä, että nuoret tuntevat, tai ainakin tietävät toisensa. Koulussa on hyvä yhteishenki ja ”täällä on niin hyvä lukio, että parempaa saa hakea”.

Saivatpa kunnan päättäjätkin positiivista palautetta siitä, että kuuntelevat nuoria.

Haasteellinen vaihe on lukion tai peruskoulun jälkeen kun lähdetään opiskelemaan ja sen jälkeen etsimään töitä. Tie vie usein silloin kotikunnan ulkopuolelle. Ja työpaikan löydyttyä jäädään maailmalle.

Kuntapäättäjänä tässä on kunnan kehittämisen kannalta yksi vahva nurkka, joka vaatii perkaamista - nuorten kotouttaminen maailmalta opiskelujen jälkeen. Haaste on yhteinen, eikä se pelkästään poliittisella päätöksenteolla onnistu.

Nuoristotutkija Jaana Lähteenmäen mukaan positiivinen kuntakuva saa nuoret palaamaan. Hän toteaa myös, että aikuisten pessimismi tarttuu helposti nuoriin. Meillä aikuisilla on siis erinomaisen suuri vastuu siitä, kuinka kotikuntamme kehittyy. Epäkohtien korjaaminen, uusien ideoiden toteuttaminen ja joskus radikaalitkin ratkaisut kuuluvat meille. Samoin kuin se jämäkkä ei, silloin kun sitä tarvitaan.

Lähteenmäki toteaa, että Maaseudulla pitäisi olla sellainen henki, että siellä tehdään asioita, joista asukkaat voivat olla ylpeitä. Mielestäni siinä on hyvä ohjenuora kaikille meille pienissä kunnissa asuville ihmisille.

Ollaan ylpeitä kotikunnastamme ja sen historiasta. Pidetään lippua korkealla ja kerrotaan mitä meille kuuluu. Kehitetään ja etsitään rohkeasti uusia ratkaisuja, joilla kotiseutua viedään eteenpäin. Ja otetaan nuoret vahvasti mukaan tähän työhön.

Karstulan kunnan puolesta toivotan teille kaikille hyvää kotiseutujuhlaa!

Avainsanat: nuoret, kotiseutu