Tie teille ja meille

Torstai 3.7.2014 - Satu Koskinen

Tiedämme tarkkaan kuinka paljon meillä on pikiteitä ja kuinka paljon sorateitä.  Kunnostuksista varmasti löytyy tilastoa ja teiden kuntoa on tienpitäjän jo lainkin puitteissa seurattava.

Tie on kulutustavaraa - Kun se kerran on rakennettu, on varmaa, että sitä on vuosittain kunnostettava jollain tavalla. Talvella tehdään lumenaurausta ja suolausta, kesällä lanausta tai lakaisua, tiemerkkien uudelleen maalausta, ojien kaivamista ja pientareiden siistimistä jne.

Tienpito työllistää ympäri vuoden ja koko Suomessa.

Mini- tai SEMI - hallitusneuvottelujen seurauksena saatiin aikaan sopu, jossa työllisyys ja kasvu ovat tärkeässä roolissa. Tämä tarkoittaa isoina otsikoina Pisara-radan rakentamista, Metroverkoston laajentamista ja Tampereen ratikkahanketta. Valtio laittaa siis tässäkin rahaa julkiseen liikenteeseen ja ratoihin. Painopiste on mielestäni liiaksi Etelä-Suomessa.

Toki ruuhkasuomen liikenneongelmat ovat tiedossa ja niihin on puututtava ja asiaa korjattava, mutta muu Suomi jää liiaksi näiden hankkeiden varjoon. Työtä ja kasvua tarvitaan koko maassa.

Viime viikolla Hongan uuden hallin vihkiäisissä kansanedustaja kysyi, että mikä tie se olisi tärkeintä laittaa kuntoon.

Suomen tieverkosto tarvitsee pitkäntähtäimen suunnitelman kunnossapidosta ja korjauksista, sekä riittävän rahoituksen toimenpiteisiin eikä huutoäänestyksellä pintaa tai rataa sinne, mistä eniten ääntä kuuluu.

 Koko tieverkostosta on pidettävä huolta.

Tieverkko on väline sille, että yhteiskunta toimii.  Säännönmukainen tieverkoston korjaaminen takaa paremmat edellytyksen sille, että Suomi ja suomalaiset pysyvät mukana kehityksessä. Toimiva tiestö luo mahdollisuuksia maakunnille ja alueille kehittyä ja olla mukana luomassa kasvua ja mahdollisuuksia olipa sitten kyse matkailusta, teollisuudesta tai kaupasta.

Teiden kunnossapidossa ja rakentamisessa löytyy työtä koko Suomesta, niin teille kuin meillekin!

Sinun,

Satu Koskinen

Avainsanat: tie

On the road again!

Lauantai 19.11.2011 - Satu Koskinen

Puhun siis kunnan kannalta eräästä merkittävimmästä perusrakenteesta eli tiestä. En ota kantaa siihen, onko tien oltava pikitie vai hiekkatie. En myöskään väitä, että joku tarvitsee tietä enemmän kuin joku toinen.

Tie on vain yksinkertaisesti oltava olemassa, jotta arkielämä sujuu.

Yritystoiminnan perusedellytys vaikkapa palveluyrityksissä on se, että asiakkaat pääsevät tulemaan yritykseen ostoksille, parturiin, lääkäriin jne. Teurastamolle ei tule lihaa jalostukseen eikä meijerille  maitoa ellei kuormien ajo onnistu. Varaosien vienti perille ei onnistu ilman toimivia ajoväyliä. Metsien bioenergia on joskus tiettömienkin taipaleiden takana, mutta rekalla lämpölaitoksiin päästäkseen, se tarvitsee tien.

Lapset kulkevat koulutietä, kylätie voi olla hiljainen ja Kaamasen tiellä tapahtui paljonkin.

Teitä käyttävät kaikki.

 Teillä tietymättömillä ovat sen sijaan ne rahat, joita tämän asian hoitamiseen tarvitaan. Ja joka tapauksessa ne ovat riittämättömät. Suomen hallituksen tämänhetkisen näkemyksen mukaan ”liikennejärjestelmän toimivuuden ohella entistä tärkeämmäksi painopisteeksi nousee liikenteen päästöjen vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen myös liikennepolitiikassa”. Ja toimiihan tämä tietysti. Ei kunnollisia teitä, vähemmän liikennettä, vähemmän päästöjä.

Karstulan kunnassa olemme kuluvalla kaudella panostaneet merkittäviä summia tieverkoston uudisrakentamiseen. Toivon, etteivät tämänkaltaiset hankkeet jää viimeisiksi. Tie on luonteeltaan siitä hyvä investointi, että kun se kerran on tehty, se pysyy paikallaan ja palvelee alueensa ihmisiä päivittäin.

Nautitaan tästäkin peruspalvelusta, toimivasta tieverkosta ja pidetään ääntä sen puolesta.

 Tienkäyttäjän terveisin, Satu

Avainsanat: tie, yrittäjyys

Tule Henna kahville Karstulaan

Sunnuntai 18.9.2011 - Satu Koskinen

 

Kuntaministeri on tulossa vierailulle seutukunnallemme. Ystävällisesti meidät kutsutaan mukaan kuuntelemaan ministerin linjauksia ja ajatuksia kuntapolitiikasta täällä meidän alueellamme.

Onhan se hienoa. Että pääsee kuuntelemaan ministerin linjaukset, jotta tietää sitten ...mitä?

Meillä Karstulassa on jo pidempään, siis useamman valtuustokauden ajan, ollut yhteinen, yli puoluerajojen menevä kanta siitä, että haluamme kuntamme säilyvän itsenäisenä. Kanta perustuu tahtoon, tietoon ja tunteeseen.

Haluamme olla itsenäisesti omista asioistamme päättävä kunta. Kyse ei ole pelkästään rakennuksista tai luottamuspaikoista vaan siitä, että asioistamme päättää oman kuntamme alueella, omista kuntalaisistamme valitut luottamushenkilöt. Siis meidän oma porukka.

Tietopohja perustuu talouden tunnuslukuihin, työpaikkaomavaraisuuteen ja palvelutasoon. Me olemme pärjänneet tällä toimintamallilla hyvin. Olemme onnistuneet elinkeinopolitiikassa, säilyttäneet tärkeät lähipalvelut laadukkaina ja mahdollisimman lähellä.

Tunne siitä, että Karstula on itsenäinen kunta on vahva. Se yhdistää kuntalaisia ja antaa meille jotain yhteistä, jota vaalia ja josta olla ylpeitä. Kyse on meidän kunnastamme. Miten joku työryhmä tai ministeri, työpöytänsä ääressä, isolla kylällä, voisi tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille hyväksi?

Odotan innolla, tai ainakin suurella uteliaisuudella, mitä sellaista ministerillä on meille kerrottavaa kunnastamme, jota emme jo tietäisi. Veikkaan, että meillä olisi hänelle monta sellaista juttua kerrottavaksi ja opiksikin otettavaksi, joita hän ei vielä meistä tiedä.

Palaillaan tähän aiheeseen vielä...

PS. Kahvit tarjoan rouva ministerille ja kierroksen mallikkaassa Maaseutulukiossa, jos aikataulu sallii...

Avainsanat: kuntien pakkoliitokset

Kolmen ruuhka anttilantiellä

Sunnuntai 11.9.2011 - Satu Koskinen

Sisareni asuu pääkaupunkiseudulla ja kulkee julkisilla kulkuneuvoilla töihin aamuin illoin. Työmatkaa on 50km ja aikaa kuluu 60 min. Siis vuorokaudessa hänellä kuluu 2 tuntia työmatkoihin.

Syy työmatkan venymiseen on ruuhka. Samaan aikaan Helsinkiin töihin pyrkii muutamia muitakin. Jokainen mielellään omalla autollaan, koska julkisiin kulkuneuvoihin nähden oma auto on nopeampi.

Ongelma on todellinen, eikä tosiaankaan uusi.

Ratkaisuksi tähän asiaan esitetään ruuhkamaksua. Arviolta parin euron päivittäisen ruuhkamaksun maksamalla ajamista voisi jatkaa kuten ennenkin. (Äkkiä laskien siis vuositasolla yli 500€.) Käyttämällä julkisia kulkuvälineitä maksua ei menisi. On arvioitu, että julkisen liikenteen käyttö kasvaisi näin jopa 10 %. 

Lehtijuttu kertoo että, tätä maksua suunnitellaan koko maahan. Maksu olisi kuulemma matalampi täällä syrjäseudulla. Auton ikkunaan lähetin (Hintaan x.) ja tien laitoihin vastaanottimet, joilla tieto ajoneuvon kulkemisista menee eteenpäin ja laskutukseen.

Mekin täällä Karstulassa olisimme tulevaisuudessa mahdollisesti ruuhkamaksun, tai tienkäyttömaksun piirissä.

Kaiken tämän palvelujen ja hallinnon keskittämisen huumassa unohdetaan, että liian tiheä asutus ja keskitetty rakentaminen johtavat väistämättä mm. pääkaupunkiseudun kaltaisiin liikenneongelmiin. Näiden ongelmien ratkaiseminen maksaa. Olisi väärin laittaa maaseutu maksamaan tämä ongelma. 

Auto on välttämättömyys täällä maalla. Työ-, kauppa- ja osin koulumatkatkin on tehtävä omilla autoilla, koska julkista liikennettä ei ole. Suunnitellut veronkorotukset polttoaineisiin ja ajoneuvoveroihin kurittavat jo varsin kovasti maaseudun autoilijoita, niin yksityisiä kuin yrittäjiäkin. Jos autoilusta johtuviin kuluihin lisätään vielä tienkäyttömaksu, niin voidaan todella sanoa, että nykyhallitus kurittaa ja kurjistaa maaseutua.

Tienkäyttäjän terveisin,

Satu

 104.jpg

PS

Päivän lenkillä Anttilantiellä tuli vastaan yksi rekka ja kolme henkilöautoa.

Olisihan siinä tienlaidan ”autolaskurissa” ihmettelemistä jos ei muuta. Kun vielä veikkaan, että tieto mittarista menee langatonta verkkoa pitkin keskuspaikalle rekisteröitäväksi, jouduttaisiinhan täälläkin nämä tietoliikenneyhteydet viimein laittamaan kuntoon. Mutta sitä ruuhkaa, jonka takia työmatka hidastuu, saadaan odottaa. Ja jos työliikenneruuhkaa tänne saataisiin, kannattaisiko siitä rangaista?

Avainsanat: tiemaksu