Laajakaista kaikille ? vai ei sittenkään?

Sunnuntai 12.3.2017 - Satu Koskinen

Uudet maakunnat tulevat nojaamaan toiminnoissaan yhä enemmän siihen, että tieto liikkuu sähköisesti ja ajantasaisesti. Keski-Suomessa Sairaala Nova keskustelee maakunnan sote-keskusten kanssa sähköisesti. Kotihoidossa tieto kulkee hoitajan mukana taajamassa ja taajaman ulkopuolella. Tieto kulkee ja työ helpottuu. Myös osa palveluista on ajateltu tuotettavan sähköisesti, netin välityksellä. Sama kehitys on käynnissä oikeastaan kaikilla yhteiskuntamme toimialoilla, sekä yksityisillä että julkisilla.

Vain muutos on pysyvää, joten emme voi tietää mikä osa palveluista on netissä kymmenen vuoden kuluttua ja sen jälkeen. Digitaalisuus luo mahdollisuuksia vapauttaa käsiä siihen oikeaan asiakastyöhön, mutta se edellyttää koulutusta ja sitä, että nämä digipalvelut suunnitellaan ja toteutetaan niin, että ne ovat helppokäyttöisiä, sekä asiakkaalle että palvelun tuottajalle.

Keski-Suomi on tässä edistyksellinen maakunta, josta löytyy sekä julkisen- että yksityisen puolen osaamista asiaan liittyen. Meillä digiloikka ei jää osaamisesta kiinni.

Mutta. Huolta pitää kantaa maakuntamme tietoliikenneyhteyksistä, niin kaupungeissa kuin kunnissakin.

Esimerkkinä vaikkapa kotisairaanhoitaja, joka tekee asiakastyötä Saarijärven Koskenkylällä, Multian Väätäiskylällä tai Karstulan Vehkaperällä. Onko niillä alueilla valokuitu siinä iskussa, että tieto kulkee?

Maakuntaamme tarvitaan reunoja myöten kattava, nopea ja toimiva valokuituverkko, jotta olemme valmiita digipalvelujen yleistymiseen osana julkisia palveluja. Näissä talkoissa tulisi Suomen valtion olla vielä vahvemmin mukana. Onhan digiloikka ajateltu osaksi satavuotiaan Suomen kuntoon laittamista.

Satu Koskinen

Keskustan kunnallisvaaliehdokas Karstulasta

Avainsanat: digiloikka, valokuitu